Eipä olisi vuosi sitten maaliskuussa uskonut, että panepidemia kestää näin kauan. Vuosi on varmasti laittanut kaikkien ajatukset ja arvot uusiksi. Nyt on viimein toiveikkuutta ilmassa, kun saadaan kaikki rokotettua. Sain oman rokotteeni maanantaina.
Tarkastelin viime vuoden oman yritykseni talouslukuja ja vuosi 2020 oli huonoin koko yrityksen historiassa. Aika lailla pohjaa riipien mentiin. Tai kuten eräs kansainvälinen tähti tuumasi entisen Oulun Teatrian piskuisesta, mutta mukavasta backstage-tilasta: ”Ridiculous!” Mainostyöt vähenivät hetkessä viime keväänä, mutta onneksi syksyllä pääsin taas vähän parempaan tahtiin. Kevät 2021 onkin ollut sopivan työntäyteinen, mutta uusia töitä ja asiakkaita mahtuu lisää. Logoja, nettisivuja ja muita mainosmateriaaleja teen niinkuin aina.
Muuten viime vuosi oli parhaita vuosia ikinä! Vihdoinkin oli aikaa tehdä sellaisia asioita, joita ei normaalisti ole ehtinyt tai jaksanut työpäivän päälle iltaisin tehdä.
Jeg snakker norsk
Puhun norjaa tai noh ainakin ymmärrän paremmin puhuttua ja luettua norjaa. Eli opiskelin norjan alkeita. Miksikö? Norja on hieno maa ja halusin opiskella jotakin suht helppoa kieltä. Olin Oulu-opiston norjan kielen kurssilla, joka sitten valitettavasti loppui koronan myötä. Lisäksi tankkasin norjaa Duolingo-appilla. Ruotsia osaan lukion pohjalta jonkin verran, mutta kielissä on eroja, jotka on hyvä tietää. Vieläkään en ole hyvä ollenkaan ja opiskeluinto lopahti. Varsinkin puhe ja kirjoittaminen ovat hakusessa. Tavoitteena olikin sellainen turistinorja eli sekaan eksyy varmasti englantia, ruotsia ja suomea. Toivottavasti Norjaan taas kohta pääsee ja motivaatio opiskeluun herää.
Kuosisuunnittelua ©MinnaCinnamon
Otin tavoitteeksi piirtää ja opetella lisää kuosisuunnittelua sekä tutkia erilaisia tekniikoita. Kuosisuunnittelu antaa mahdollisuudet oikeasti olla luova ja toteuttaa sellaisia ideoita vapaasti, joita ei mainostöissä pysty tekemään. Se on taidetta, mutta suunnittelussa mietitään mihin erilaisiin käyttötarkoituksiin kuosi soveltuu. Lisäksi kuosin toiston eli raportin suunnittelu on oma taitonsa, joka vaatii harjoittelua. Kuosisuunnittelua ehkä ylenkatsotaan tai ajatellaan, että se on helppoa ja nopeaa, mutta itse asiassa se on monesti päin vastoin. Varsinkin, jos seuraa ammatikseen kuoseja suunnittelevia, jotka osaavat tehdä aivan upeita ja monimutkaisia töitä.
Kuosisuunnittelu on kivaa, mutta alalle pääseminen on hidasta ja töistä maksetaan todella todella huonosti. Kuoseja ja kuvioita on miljardeittain, suunnittelijoita ja kilpailua paljon. Eli vaatii sinnikkyyttä ja paljon tekemistä, jotta saa jotain myytyä. Paras tapa erottua on tietysti huippuhyvät työt ja oma uniikki tyyli.
Procreate-appi (+ iPad) on hyvä ohjelma kuosisuunnitteluun, vaikka joitakin puutteita on. Kirjoitan siitä lisää myöhemmmin. Eli sen käytön olen opetellut ja voin suunnitella kuoseja, muita piirroksia ja kuvituksia myös sillä. Käsinpiirtämistä ja kädenjälkeä arvostetaan, joten en unohda lyijykyniä enkä perinteistä piirtämistä.
Harrastuksena islantilaiset ja norjalaiset villapaidat
Jotta iltaisin olisi piirtämisen lisäksi puuhaa, hurahdin täysin neulomaan islantilaisia ja norjalaisia villapaitoja. Ensimmäisen paidan neuloin syystalvella 2019-20 ja sen jälkeen on syntynyt 12 paitaa. Yhtä ikuisuusprojektia en tähän laske, mutta olkoon se nro 13. 🙂 Eli nyt on oikeasti 14. paita puikoilla. Neulominen on mukavaa puuhaa ja osaan neuloa samalla, kun katson televisiosta sarjoja tai elokuvia. Päivän töiden jälkeen on ihanaa rentoutua ja vaan neuloa. Facebookin neulomisryhmät ovat olleet hyviä ja niistä on saanut uutta vinkkiä ja intoa seuraavaan neuleeseen.
Islantilainen villalanka (esim. Lettlopi ja Alafosslopi) ovat todella laadukasta aitoa villaa, jota on mukava neuloa. Lisäksi värit ovat hienoja ja useista eri kirjoista ja netistä löytyvistä malleista voi itse toteuttaa vaikka millaisia väriyhdistelmiä. Nyt ei tule perheelle kylmä, kun villapaitoja on joka lähtöön.
Tiivistettynä lopuksi voisi sanoa, että on hyvä välillä vaihtaa rytmiä, hidastaa ja tehdä sellaisia juttuja, joihin ei ikinä tunnu löytyvän aikaa. Vaikka rahallisesti se olisi tosi hölmöä, niin muulla tavoin luovuus, harrastukset ja omien juttujen tekeminen on parasta mitä voi olla.
PS. Nalleakaan (oma suomenlapinkoira) en ole unohtanut, vaan olemme ulkoilleet aktiivisesti ja nauttineet Suomen luonnosta.