LinkedIn muistutti, että yrittäjyyttä on takana jo 16 vuotta. Perustin Cinnamon Graphicsin vuonna 2009. En olisi silloin uskonut, että saan työllistettyä itseni näin pitkään tai että viihtyisin yksin kotitoimistossa. Aika on kulunut siivillä ja on hyvä välillä katsella taaksepäin.
Talouden nousut ja laskut vuosien varrella
Olen nähnyt melkein 40-vuotisen urani aikana monenlaista talouskehitystä: 80-luvun nousuhuuma, 90-luvun lama, 2000-luvun alun kasvu Nokian siivellä ja sitten koko yrittämisen ajan taantumaa tai heikkoa kehitystä. 80-luvun loppu ja 90-luvun alku menivät itsellä työn merkeissä. Jälkikäteen ajateltuna se oli hyvin turvallista ja positiivista aikaa olla nuori aikuinen. Muistan, että lama alkoi hyvin nopeasti ja ihmisiä jäi työttömäksi. Olin onnekas, pääsin opiskelemaan graafista suunnittelua ja viikonloput olin töissä jo aikaa sitten lopettaneessa Oulureprossa, joten lama ei tuntunut kovin pahasti.
90-luvun puolen välin jälkeen alkoi talouskasvu ja ihmiset olivat iloisia laman jälkeen. Uskallettiin matkustaa ja rakentaa. Tietotekniikan kehitys mahdollisti uusia innovaatioita ja uusia yrityksiä. Mainostoimistotyöhön tuli mukaan nettisivut ja digitaalisuus. Töitä riitti ja maailma avartui monella tavalla. Omalla kohdallani tekemistä oli vähän liikaa. Ruuhkavuodet aiheuttivat burn-outin, mikä lopulta johti haluun irtautua avokonttorityöstä ja kokeilla omaa tapaa tehdä töitä. Kotitoimistot yleistyivät, kun nettiyhteydet alkoivat olla tarpeeksi nopeita ja laitteet suhteellisen edullisia.
Suomen talouselämä on ollut tahmeaa
Cinnamonia perustaessani vuonna 2009 en ajatellut yhtään talouselämää tai edes sitä oliko hyvä aika perustaa yritys finanssikriisin aikoihin. Halusin kokeilla eikä minulla ollut halua lähteä takaisin normaaliin työelämään. Yksinyrittäjänä pystyy useimmiten säätelemään ajankäyttöä ja omia voimavaroja. Minulla oli myös realistinen kuva mainosalan vaatimuksista ja tunsin, että pärjään, vaikka en ollut mikään ihanteellinen kasvuyrittäjän perikuva – päivastoin. Luovan alan yrittäjänä pärjää, kun tuntee oman alansa ja jaksaa innostua ja opiskella aina lisää. Itsensä työllistäminen vaatii kurinalaisuutta ja halua tehdä monipuolisesti asioita, myös niitä yrittäjän rutiineja ja pakollisia kuvioita.
Suomen talous ei juurikaan ole kasvanut vuosien varrella. Erilaisia yrityksiä on minunkin asiakaskunnassani ollut, osa on tullut ja mennyt. Erityisesti rakennusala on ollut suhdanneherkkä. Yrityksillä ei ole ollut helppoa. Valtion velka ja hallitusten toimet sekä maailman tilanne vaikuttavat paljon elämään. Opin nopeasti yrittäjyydestä sen, että mikään ei ole niin varma kuin epävarma. Kun asiakas ei maksa laskua, tilille ei tule rahaa. Tai jos töitä haluaa tehdä, omaa osaamista pitää myydä.
Miksi olen halunnut tehdä näin töitä, jos helpommalla olisi päässyt työntekijänä?
Yksinyrittäjyys on sopinut hyvin elämäntilanteeseeni ja olen voinut päättää itse työajoistani. Rahallisesti tämä ei ole ollut ollenkaan kannattavaa, jos vertaisin siihen, että olisin ollut palkansaajana. Tulot eivät ole koskaan tasaiset ja on hyvin vaikea ennakoida paljonko töitä tulee. Mainostyöt tulevat yleensä hyvin lyhyellä varoituksella ja ne tehdään nopeasti pois. Toki läpi menneet tarjoukset helpottavat aikataulujen suunnittelua, mutta minä en juuri koskaan täytä kalenteria etukäteen. Välillä töitä on ja välillä taas ei. 🙂
Toistaiseksi jatkan vielä tällä tavalla, mutta katsotaan. Elämä on yllätyksiä täynnä. Oikein hyvää kevättä 2026!
Kuva © Minna Komulainen