Millaista on työskennellä kotitoimistossa? Miten se sujuu ilman häiriöitä ja miten sitä yleensä jaksaa? Tässä muutamia vinkkejä ja kokemuksia.
Minun kotitoimistoelämäni alkoi jo yli kymmenen vuotta sitten, joten työ on mukautunut elämäntilanteisiin. Olen pääasiassa nauttinut rauhasta ja tästä tavasta tehdä töitä. Monelle seuraa tai ohjausta kaipaavalle tilanne voi olla aluksi outo.
1. Asenne ja elämäntilanne
Parasta on, jos on jo henkisesti valmistautunut yksinoloon ja yksintekemiseen. Sehän ei tarkoita yksinäisyyttä tai erakoitumista. Elämäntilanteita on monenlaisia. Pienet lapset kotona häiritsevät varmasti työhön keskittymistä. Toisella voi taas olla teini-ikäiset lapset tai ruuhkavuosien jälkeen suorastaan nauttii, kun kukaan ei kysele tai metelöi. Asenne kannattaa pitää silti ammattimaisena ja suhtautua kotonakin työhön sen vaatimalla draivilla.
2. Oma työtila
Jos sinulla on oma työhuone, niin ole onnellinen. Se on helppo eriyttää muusta kodista ja työpäivän jälkeen riittää, kun sulkee työhuoneen oven tai astuu siitä eri huoneeseen. Puolen sekunnin työmatka on aika kätevä. Jos erillistä huonetta ei ole, raivaa tila jostain muualta. Pidä tila siistinä silloin, kun et tee töitä tai ainakin sellaisena, että ajatukset eivät karkaa työasioihin, kun tilaa katsoo. Itselläni on yhdistetty työ- ja vierashuone.
3. Sisustus
Olen tykännyt sisustaa työhuonetta ei niin toimistomaiseksi ja kivointa on, kun saan ihan itse päättää siitä. Kaikki huonekalut on hankittu joko Ikeasta tai muusta halpisliikkeestä. Tavaraa kertyy vuosien myötä, mutta pitää tässä joskus tehdä raivausta. Vuodenaikojen mukaan on kiva laittaa kukkia tai polttaa jouluvaloja. Mutta työn imussa uppoutuu tekemiseen, joten sisustuksella ei loppujen lopuksi ole niin väliä ja silmä tottuu sekamelskaan. Usein tulee työpäivän päätyttyä vain lähdettyä huoneesta eikä viitsi siivota. Paperit ym. jää pöydälle odottamaan seuraavaa päivää. Jokaisella on oma tapansa sisustaa ja siivota.
4. Työvälineet ja ergonomia
Hyvillä välineillä on yhtä kiva tehdä töitä kotona niinkuin oikeassa toimistossakin. Eli hanki vähän tykimpi työkone tai läppäri, jos haluat. Satsaa hyviin nettiyhteyksiin. Osta itsellesi sopiva hyvä työtuoli. Minä keikuin pitkään Ikean muovituolilla kummallisissa asennoissa. Kroppa kiitti, kun ostin viimein riittävän pehmeän ja ergonomisen työtuolin. Ei tämäkään mikään paras mahdollinen ole, joten joudun päivän aikana kiinnittämään huomiota istuma-asentoon. Niska kipeytyy myös, jos istun väärässä asennossa. Meilit ja sometus onnistuu sohvalla, mutta muuten parasta on työskennellä työpöydän ääressä.
5. Vaatteet
Vaikka aluksi olisi hauska olla pyjamassa koko päivä niin kokemuksesta voin sanoa, että siinä tulee kylmä ainakin talvella. Tai sitten voit joutua yllättäen lähtemään palaveriin eikä siellä ole kiva olla likaisissa hiuksissa. Minulla on kotona yleensä päällä mukavat verkkarit ja huppari, mutta jos lähden ihmisten ilmoille, niin sitten on fiksummat vaatteet päällä. Vaatteita ei tarvitse ostaa enää paljoa ja ne tulee käytettyä loppuun. Nykyisin eniten kuluu vaatteita ja kenkiä lenkkeilyyn ja ulkoiluun.
6. Päivän rytmitys
Jokainen voi itse miettiä millainen päivärytmi on paras ja monella voi työnantaja vaatia, että ollaan langoilla tiettynä aikana. Minulla oli jo pitkä työkokemus takana, jossa olin oppinut normaalin toimistorytmin eli töihin klo 8 ja kotiin klo 16. Siinä välissä oli sitten aamukahvi 15 min, lounas klo 11-12 puoli tuntia ja iltapäiväkahvi 15 min. Samaa tuli toistettua kotonakin, vaikka mitään pakkoa ei ollut moiseen.
Olen kokenut hyväksi, että lähden aamulenkille koiran kanssa. Ennen koiraa oli välillä päiviä, että en käynyt kuin postilaatikolla. Jotta jaksaa, pää tarvitsee happea, raitista ilmaa ja kalorien pitää palaa. Istumatyöläiselle hikoilu ja liikkuminen tekee ehdottomasti hyvää. Aamulenkillä tulee myös ajateltua ja suunniteltua päivää. Moni asia loksahtaa paikoilleen ja suunnittelutyöhön tulee ideoita. Tykkään myös ottaa luonto- ja koirakuvia (Instagramiin) kännykällä samalla. En ole mikään urheilija, joten sillä tavalla nautin enemmän ulkoilusta, kun se on visuaalista. Luonto on tavattoman kaunis ja on ihana seurata vuodenaikojen vaihtelua.
Aamu-ulkoilu vie aamusta aikaa, joten aloitan päivän muutenkin hissukseen. Syön aamupalan ja luen lehdet sekä meilit ja someviestit. Menen sitten vasta koneelle, jos aamusta ei ole tullut mitään kiireellistä. Iltapäivällä voi tehdä perheelle ruokaa klo 16-17 ja jatkaa sitten vielä päivää työmäärästä riippuen. Illalla myöhään en jaksa tehdä paitsi silloin, jos on aikaerosta johtuvaa työtä ulkomaille.
7. Perhe
Omat lapset olivat ala-asteikäisiä, kun aloitin, joten he olivat päivät koulussa ja työt oli helppo rytmittää sen mukaan. Lapsille voi kertoa, että nyt tehdään töitä ja järjestää lapsille omaa leikkiä ja tekemistä. Mutta tärkeintä on, että ottaa lapset huomioon ja kohtaa heidät aidosti. Ole läsnä, kun heillä on asiaa. Omalle miehelle tuotti ehkä eniten vaikeuksia olla häiritsemättä pikkuasioilla, kun tein töitä. Mutta työhuoneen oven saa kiinni ja aina voi karjaista, että nyt teen töitä! Perheelle pitää kuitenkin määritellä säännöt ja sopia tavat toimia. Päivä rytmittyy sitten luontevasti perheen ehdoilla.
Omat kokemukset ovat hyviä ja olen saanut olla läsnäoleva äiti lapsille. Lapset kyllä isompana jo toivoivat, että olisin jossain muualla välillä. Nykyisin, kun lapset ovat aikuisia, saan tehdä ihan rauhassa. Koira on seurana ja aiheuttaa sopivasti taukoja, jotta muistan nousta koneelta liikkumaan välillä.
8. Kotiaskareet
Tekniikkaa kannattaa hyödyntää kotitoimistolaisena. Aamuisin laitan koneet pyörimään eli pyykit ja tiskit peseytyy siinä taustalla. Viimeisin hankinta on robotti-imuri, joka on ihan ehdoton koirataloudessa. Mutta, koska kotiaskareet ei tekemällä lopu, ne eivät saa häiritä työn tekemistä.
Tee selvä raja siihen, että olet tosiaankin töissä. Joskus minua on ärsyttänyt joidenkin sukulaisten luulemiset, että minulla on valtavasti vapaa-aikaa. Tosiasia on, että ehdin harvoin käymään asioilla kesken päivän. Tai jos ehdin, niin yleensä se tarkoittaa sitä, että työpäivä jatkuu iltaan. Toki välillä on hiljaisempaa ja silloin mielelläni juttelen pidempään.
9. Yksinäisyys
Joskus tulee sitten niitä hetkiä, kun tunnet itsesi maailman surkeimmaksi ja yksinäisimmäksi ihmiseksi, joka raataa jossain synkässä luolassa eikä kukaan tiedä, että olet edes olemassa… Eniten kaipaan entisestä minästä työkavereita ja yhteisiä kahvitaukoja, mutta mihinkään avokonttoriin ei ole ikävä. On niin luonteesta kiinni viihtyykö itsekseen ja kaipaako seuraa. Oma mielikuvitus on vahva ja olen niin itsenäinen työssäni, että en ole juurikaan kaivannut tiimityötä. Asiakkaiden kanssa on kiva keskustella ja palaveerata. Mutta hakeudu ehdottomasti ystävien seuraan. Verkostoidu muiden yrittäjien tai kollegoiden kanssa. Liity erilaisiin ryhmiin. Aina on hyvä käydä ihmisten ilmoilla. Hanki joku harrastus, joka ei liity mitenkään työhösi. Tänä talvena opiskelin esimerkiksi norjan kieltä Oulu-opistossa, mikä on ollut kivaa, kun en ole ottanut siitä stressiä. Hanki apua, jos tuntuu, että kaikesta huolimatta olet liian yksin elämässäsi. Ihmisen ei ole hyvä olla aivan yksin.
10. Pidä yllä ammattitaitoasi
Yksin tekemisessä korostuu vielä enemmän oma ammattitaito ja sen ylläpitäminen. Kukaan ei tule sinua opettamaan etkä voi kysyä apua vierustoverilta. Uusien asioiden opetteleminen ja itsenäisesti tehtävistä suoriutuminen kuuluu asiaan. Kun opiskelee ja ennakoi oman alan kehitystä, pysyy myös ammatillisesti vahvana. Sillä tavalla pidät itsesi ajan tasalla ja sinusta ollaan kiinnostuneita. Työ pysyy mielenkiintoisena. Olen arvostanut sitä, että voin ja saan tosiaankin opiskella mitä haluan ja lukea erilaisia ammattikirjoja ilman rajoituksia tai lokerointia.
Lopuksi, mutta ei vähäisimpänä, mieti haluatko tehdä töitä tällä tavalla loppuelämäsi. Jos siltä tuntuu, voi kotitoimistosta lähteä pois. Mikään ei ole lopullista. Erityisesti nyt, kun panepidemia koettelee meitä kaikkia eikä tulevaisuudesta ole varmaa tietoa, käytä etätyö hyödyksi. Mieti miten haluat tulevaisuudessa töitä tehdä? Onko elämäsi ollut tähän asti sellaista kuin olit haaveillut?
Lukuvinkki: Satu Rämö ja Hanne Valtari / Unelmahommissa -kirjat