Cinnamon Graphicsin tarina – miten tähän on tultu

Perustin Cinnamonin joulukuussa 2009 42-vuotiaana. Takana oli jo pitkä ura graafisena suunnittelijana ja AD:na (Art Directorina) mainostoimistossa.

Small town girl

Olen kasvanut Pohjois-Pohjanmaalla Haapavedellä (juu, just se Justimusfilmsin kotipaikka). Olin vähän ujo tyttö ja pidin käsitöistä ja piirtämisestä. Vanhemmat antoivat joululahjaksi öljyvärit ja sain ommella vaatteita vanhalla poljettavalla Singerillä. Kasvatus oli aika vapaata ja saimme Peppi Pitkätossumaisesti leikkiä ja liikkua kunhan muistettiin tulla kotiin illalla.

Haapaveden kaupungin video

Luovuus on siis aina ollut osa minua ja mielikuvitusta on riittänyt. Mutta en ikinä kunnolla ajatellut alkavani taiteilijaksi. Lapsuudessa taiteilijat olivat vielä hädin tuskin toimeen tulevia kummajaisia 🙂 . Järkevänä tyttönä ajattelin, että arkkitehdin ammatti olisi luovaa ja kunnolla palkattua. Tosin koulutus olisi pitkä ja ajattelin, että ala on liian tekninen ja tylsä.

Ura alkuun Raahesta

Lukion jälkeen kävin Oulussa arkkitehtiosaston pääsykoekurssilla ja pääsykokeissa. Näiden perusteella ajattelinkin jo, että ala ei ole minua varten. No onneksi olin päässyt yhteisvalinnassa Raaheen opiskelemaan piirtämistä Lybeckerin käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen (vuonna 1986). Linja oli tarkemmin sanottuna Piirtäjä-linja, josta valmistuttiin artesaaniksi.

Opetuksen sisältö oli graafista suunnittelua, käsi- ja taideteollisuuden perusteita, kirjapainotekniikkaa, luovaa piirtämistä ja maalaamista, keramiikkaa yms. Ensimmäisen kerran käytin Applen macciä Raahessa vuonna 1987.

Rakkautta ensi boottauksella

Aika pian tykästyin ja sille tielle sitten jäinkin. Ihanaa pääsisin suunnittelemaan julisteita, levynkansia ja piirtämään! (Maybe not näin jälkikäteen sanottuna, mutta noin naiivisti ajattelin.) Elettiin kuohuvaa 80-luvun loppua ja mainosala oli elänyt huippuvuosiaan.

Ensimmäisen harjoittelupaikan sain Helsingistä Arvelin Oy:stä, jossa suunniteltiin messuosastoja. Kohtasin syksyllä 1988 elämäni miehen, joka on kotoisin Kuusamosta, joten elämä etelässä ei houkuttanut. Ehkä olisin muuten yrittänyt töihin etelän mainostoimistoihin.

Ja sitten Raahesta Iihin

Oulun mainostoimistoihin töihin pääseminen osoittautui hankalaksi tuohon aikaan, joten pienen onnenkantamoisen seurauksena huomasin olevani Iissä töissä Oulurepro-nimisessä yrityksessä. Työpaikan taisin saada ihan vahingossa, kun olin haastattelussa poninhäntä heiluen kehunut osaavani käyttää Page Makeria, joka oli ensimmäisiä taitto-ohjelmia Applen koneissa. Tein alussa myös huiman vaikutuksen, kun löysin Applen tietokoneesta värit. Näyttö oli asetettu mustavalkoiseksi eikä kukaan ollut hoksannut kääntää RGB-asetusta päälle. 🙂

Siihen aikaan mainokset suunniteltiin ja leiskattiin käsin. Näistä sitten reprossa valmistettiin painoaineistot filmille, jotka sitten lähetettiin kirjapainoon painettavaksi. Siellä minä aluksi silmät pyöreänä tuijotin kaikkea huimaa tekniikkaa. Tietokoneet olivat isoja.

Koska olin jo koulussa ihastunut Applen koneeseen (mikäs sen hauskempi tapa tehdä töitä, kun siitä lähti niin hauskoja ääniäkin), niin otin mielihyvin haasteen vastaan opetella repro- ja kirjapainotekniikkaa. Ja opiskeltavaa riitti. Eipä voi kun kehua sen aikaista työporukkaa, joista moni on vieläkin hyvä ystävä.

Oulureprossa tehtiin töitä joka puolelle Suomea ja asiakkaina oli vaativia isoja etelän mainostoimistoja. Muistan tehneeni mm. värikkäitä R-kioskin mainoslehtiä, joissa oli monta sivua videonkansia ja tarjouksia.

Reprossa opin kuvien värierottelua ja kuvien käsittelyä, syväystä ja muita kikkoja. Tein erilaisia taittotöitä ja asemointia. Opettelin käyttämään isoa Crosfieldin asemointitietokonetta, jossa oli kaksi näyttöä ja ohjausnäyttö. Työt tallennettiin floppy-levyille ja isoille muistilevyille, jotka asetettiin isoon rumpuun. Tittelinä oli macoperaattori.

Tässä video sen aikaisesta tekniikasta

Oulureprossa menikin pari kolme vuotta (noin 1989-1993) kovasti töitä tehden jopa kolmessa vuorossa. Vuosikymmenen taite oli ratkaiseva monelle mainostoimistolle. Tietokoneet olivat tulossa suunnitteluun mukaan vahvasti. Ne olivat kalliita, joten moni toimisto mietti kannattaako niihin vielä investoida. Oli pelko, että tietokoneet vievät työpaikat ja toisaalta pelättiin, että jos nyt ei lähde mukaan, niin jää jälkeen kehityksestä. Loppujen lopuksi olin siis todella onnekkaassa paikassa tekniikan huipulla.

Sitten tuli lama ja kaikki hiljeni muutamassa kuukaudessa. Moni mainostoimisto joutui lopettamaan taloudellisista syistä. Ne jotka hyppäsivät mukaan kehitykseen pärjäsivät. Töitä pystyttiin tekemään kustannustehokkaammin, kun suunnittelija teki taitot ja ilmoitukset valmiiksi itse. Reprotyö muuttuikin pikkuhiljaa entistä enemmän filmin tulostamiseksi. Siinä vaiheessa aloin miettiä, että haluan tehdä luovaa työtä ja suunnittelua.

Artesaani-tutkinto oli koulutasoinen tutkinto, joten haaveilin graafisen suunnittelijan opistotasoisesta koulutuksesta. Ehkä sillä pääsisin mainostoimistoon töihin.

Ja takaisin Raaheen

Jälleen kerran kävi hyvä tuuri. Raahessa Lybecker haki koulutuksen tason nostoa opistotasoiseksi ja ensimmäiseen ryhmään valittiin pääsykokeilla aikuisopiskelijoita. Ilokseni pääsinkin koulutukseen, josta valmistuin graafiseksi suunnittelijaksi (1995). Tutkintonimike oli Artenomi silloin.

Pystyin hyödyntämään aiempia opintojani kurssivalinnoissa, joten koulutus ei ollut vanhan toistoa ja tein myös reprossa viikonloppuja ja lomia töitä. Koulun jälkeen olin vielä hetken reprossa töissä.

Iin kautta Kemiin

Laman jälkeen alan työtilanne alkoi parantua myös pohjoisessa. Kemistä kuulin huhuja, että Avalon-niminen mainostoimisto ehkä tarvitsisi työntekijää. Avalon oli pieni ja uusi kahden hengen toimisto. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, että muuttaisin vielä pohjoisemmaksi, joten kas kummaa olin Kemissä vuonna 1996.

Kemi osoittautui hyväksi valinnaksi. ”Pojat” Jari (Laakso) ja Kari (Rajaniemi) antoivat minulle hyviä töitä ja sain suunnitella kaikenlaista Art Directorina. Pojat olivat lahjakkaita ja yritys kasvoikin huimasti vuosien varrella koko Suomen kattavaksi mainostoimistoksi ja on edelleen voimissaan.

Ja myös Kemi rokkaa edelleen 🙂

Henkilökohtaisessa elämässä tuli nopeasti uusi muutos, kun aloin odottamaan ensimmäistä lastani. Juho syntyi vuonna 1997.

Avalon alkoi laajentua ja perusti toimiston Kemin lisäksi Ouluun, jonne myös minä lopulta pääsin. Vuonna 2001 syntyi toinen lapsi Saku, jonka jälkeen huomasin eläväni ruuhkavuosia oikein kunnolla.

Ruuhkavuodet Oulussa

Tein kovasti töitä ja hoidin pieniä lapsia välillä kokonaan yksin, koska mies joutui tekemään paljon reissuhommia. Ruuhkavuodet vaativat veronsa ja vuonna 2005 keho piiputtikin jo pahasti ja jouduin jäämään sairaslomalle uupumuksen vuoksi. Unohdin huolehtia itsestäni ja yritin kilttinä ihmisenä täyttää kaikki vaatimukset, joita olin omaan päähäni kerryttänyt. Äitiys ja ura on haastava yhtälö.

Toipuminen oli pitkä prosessi. Minulla oli pahoja fyysisiä oireita, vatsakipuja, särkyjä, painiikkioireita, totaalista väsymystä, itkua ja masennusta. Samalla kävin henkisesti vaikean prosessin ja terapian läpi.

Kamala ja raskas vuosi, jonka ilon aiheena olivat lapset ja omakotitalo, jonka rakentamiseen pystyin kuitenkin osallistumaan. Fyysinen työ auttoi toipumisessa, vaikka tuntui, että kaikki oli yhtä sumua.

Toipuminen edistyi pikkuhiljaa, olin sairaslomalla yhdeksän kuukautta. Enkä sittenkään tuntenut olevani kunnossa, mutta pakko oli jatkaa, että saimme laskut maksettua. Työkaverit olivat ihanaa porukkaa ja sain rauhassa palata elävien kirjoihin. Uupumisen aikana olin tehnyt huimaa henkistä matkaa, joten hiljalleen aloin taas miettimään mitä oikeasti haluan tehdä isona.

Beautiful relaxing music

Uusi vaihe elämään

Niinpä keväällä 2008 alkoi uusi vaihe elämässä, oli aika hyvästellä mainostoimisto. Minulla ei ollut mitään hajua mitä tekisin. Ajattelin lyödä hanskat tiskiin ja vaihtaa kokonaan alaa. Mutta mikä ala olisi yhtä kiinnostava ja koukuttava? Olin henkeen ja vereen suunnittelija. Halusin suunnitella kaikkea kivaa ja sitä kautta antaa iloa ihmisille!!! Ei minusta olisi sairaanhoitajaksi tai opettajaksi eikä muihin oikeisiin töihin!

Huomasin PSK-aikuisopistolla mainoksen Luovien alojen yrittäjäkurssista. Se oli nimenomaan luoville aloille suunnattu. Ikinä en ollut ajatellut yrittäjäksi ryhtymistä. Se oli jotain kamalaa ja eikä minua kiinnostanut kirjanpito tai muut kuivat asiat.

Yrittäjäkurssi kesti onneksi pitkään ja aloin pikkuhiljaa miettimään, että ehkä sittenkin. Olisihan se uusi ja tulevaisuuden tapa tehdä sitä työtä mistä tykkää. Halusin edelleen tehdä graafista suunnittelua ja myös muotoilua, jotain mistä jäisi jonkunlainen jälki. Tekniikka oli myös kehittynyt eli pystyisin paikasta riippumatta tekemään työtäni, vaikka kotona. Lisäksi taustalla kummitteli uupuminen ja paradoksaalista kyllä yksinyrittäjänä pystyisin säätelemään stressin tasoa. Kirjoitin liiketoimintasuunnitelman ja Cinnamon Graphics perustettiin joulukuussa 2009.

”Kunhan tässä jottain touhuilen”

Muistan miettineeni kaupan kassalla maksaessani ruokaostoksia, että tässäköhän tämä nyt oli, onko enää ikinä rahaa ostaa ruokaa? Mutta nyt olen jo yhdeksän vuotta ollut itsenäinen yrittäjä. Välillä on ollut tiukkaa eikä leipä tule helposti edelleenkään, mutta toimeen on tultu ja olen ollut tyytyväinen. Ensimmäkseen olen saanut tehdä kivoja töitä kivojen asiakkaiden kanssa. Toivottavasti ne ovat tuottaneet iloa.

Kiirettä pitää 🙂

Minna Cinnamon

Cinnamon Graphics -nimi tuli hankalan pohdinnan jälkeen. Halusin helpon, lyhyen ja suomalaisen nimen :), mutta kaikki oli varattu. Cinnamon eli kaneli on kotoisa sana ja Minna sointuu Cinnamonin kanssa, joten siitä tuli sitten yritykseni nimi. Graphics-sana vielä selventää mitä on kyse. Onneksi sain lyhyen domainin eli cinnamon.fi vapautui muutaman viikon päästä, kun olin aloittanut.

Toiminta on alusta alkaen sisältänyt graafista suunnittelua, mainontaa ja muotoilua. Pääasiallisesti leipä tulee graafisesta suunnittelusta ja mainostöistä eli teen logoja, nettisivuja, ilmoituksia, esitteitä, digimainontaa, brändisuunnittelua jne. Muotoilu on ollut enemmän sivujuonteena ja olen suunnitellut mm. kuoseja vähäsen.

Haluaisin suunnitella vielä jotain pysyvää, jonkun tulevaisuuden klassikon. Mutta vielä ei ole selkiytynyt mitä ja miten. Nyt olen jo 51-vuotias kokenut graafikko ja vielä olisi intoa tehdä jotain uutta. Elämällä on ihana tapa kuljettaa ja yllättää.

Toivottavasti jaksoit lukea tarinan loppuun. Kommentoi tai lähetä viestiä Facebookissa tai voit myös soittaa puh. +358 400 799 755. Myös sähköpostilla saa yhteyden eli info(a)cinnamon.fi

Rakkautta, iloa ja valoa elämääsi!

Minna